Evankeliumi: Matt. 27:33-54
Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi, he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda.
Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa. Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä. Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy: »Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas.» Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen.
Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen he sanoivat: »Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!» Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: »Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan - pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.» Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.
Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: »Eeli, Eeli, lama sabaktani?» Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: »Hän huutaa Eliaa.» Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa. Toiset sanoivat: »Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen.» Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
- Kristus-kynttilän sammuttaminen
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.
Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: »Tämä oli todella Jumalan Poika!»
Tänään olemme uskon salaisuuden äärellä. Pitkänperjantain karu sanoma sisältää jotakin sellaista, johon meidän on vaikea päästä kiinni. Surullinen uutinen sisältää salattua voimaa ja karu ulkokuori peittää alleen sellaista, jota meidän tulisi löytää.
Tätä salaisuutta raotetaan evankeliumin kuvauksen keskellä muutamaan kertaan. Ristin päällä oli kirjoitus: Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas. Se oli kirjoitettu syyksi, miksi Jeesus ristiinnaulittiin. Eli kuolemantuomion syy. Samaan aikaan se on toteamus, johon voidaan suhtautua myös tosiasiana. Juutalaiset kirjoittivat väitteen, johon he odottivat naurua ja pilkkaa. Uusi kuningas eli narri oli ristillä. Hän luuli olevansa jotakin. Tämän kääntöpuolena on sitten Jeesuksen opetuslasten ajatukset. Mitä he ajattelivat, kun näkivät tämän tekstin. Siinä oli heille oikea asia, mutta siinä ei ollut heillä syytä siihen, että Jeesus kuolee ristillä. Jeesuksen, juutalaisten kuninkaan olisi pitänyt jatkaa työtään, julistaa ja parantaa sairaita. Mutta tämä sama teksti on vielä enemmän raollaan kun katsotaan sanomaa pääsiäisen jälkeen. Juutalaisten uuden kuninkaan eli Messiaan tuli kärsiä ja kuolla. Hän oli juutalaisten kuningas ja hän oli myös oikeasta syystä ristillä. Hän oli sen tähden, että hänen tehtävänsä oli kuolemallaan ja kuoleman kautta kantaa ja kärsiä ihmiskunnan synnit. Juutalaisten kuningas oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vasta jälkikäteen se oli mahdollista tunnistaa ja vasta jälkikäteen voidaan sanoa, että tämä viesti on evankeliumi eli ilosanoma. Surusanoma Jeesuksen kuolemasta sisältää ilosanoman syntien voittamisesta.
Salaisuus raottuu myös toistamiseen hiukan myöhemmin. Siihen reagoi roomalainen sotilas. Kun erilaisia ihmeitä tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä, hän lausuu ensimmäisen kristillisen uskontunnustuksen ”Tämä oli todella Jumalan Poika.” Hän ei puhu kuninkaasta, Messiaasta vaan Jumalan Pojasta. Hänen viitekehyksessään tämä oli oikea tapa ilmaista Jeesuksen jumalallisuus. Hän näki ja tulkitsi. Hän koki, että tämän ihmisen kuolema ei ollut tavallinen kuolema, rikollisen kuolema, vaan nyt hän on saanut todistaa taivaallista tapahtumaa.
Evankeliumi sisältää myös täyttä pimeyttä. Se näkyi konkreettisena pimeytenä keskellä päivää, mutta se näkyi myös hengellisenä pimeytenä. Jeesuksen ristin ympärillä oli pilkkaajien joukko. Kukin omalla tavallaan pilkkasi Jeesusta. Siellä oli juuri ne juutalaisten johtajat, jotka juonittelivat Jeesukselle kuolemantuomion, mukana pilkassa olivat toiset ristiinnaulitut. Kerrotaan, että myös ohikulkijat pilkkasivat Jeesusta. Ristiinnaulitseminen oli roomalaisten vallankäyttöä. He halusivat pitää kansoja pelon vallassa ja kuolemantuomiot toteutettiin mahdollisimman julkisesti. He halusivat paikalle yleisöä ja sehän onnistui. Paikaksi valittiin mahdollisimman näkyvä paikka, lähellä tietä ja ristiinnaulitseminen oli hidas tapa aiheuttaa kuolema. Ihmiset ehtivät hyvin seuraamaan tuomitun kärsimystä ja kuolemaa.
Kristittynä näiden tapahtumien äärellä on hyvin hiljaa. Jumalan Pojan, meidän Herramme piti kärsiä loppuun saakka. Hänen piti kuolla nuorena aikuisena, hänen tehtävänsä oli juuri kuoleman kautta voittaminen. Ei tällaista voi ymmärtää järjellä. Ennemminkin voimme uskolla ottaa sen vastaan. Luottaa siihen, että näin oli tarkoitettu ja näin oli Jumalan tahto.
Aivan samoin me hiljenemme ja pysähdymme, kun joku tuttu tai läheinen kuolee. Jumalan aika kohtaa ihmisen ajan. Jumala kutsuu elämän keskeltä pois. Toisen joka on jo odottanut pitkään vuoroaan, toisen taas aivan elämän keskeltä. Kuoleman lähellä koemme oman pienuutemme.
Samoin pitkänperjantain sanoma jättää ihmisen pieneksi suuren Jumalan toiminnan keskellä. Ja tämän karun kuoleman sisällä on salaisuus ja lahja. Siksi me vietämme pitkäperjantaita. Jumala on varannut meille lahjan Jeesuksen kautta. Hän kärsi, ja otti pois meidän taakkamme. Hän kärsi, jotta me saisimme elämän. Tämän myötä rististä on tullut kristittyjen merkki. Risti on kirkon katolla, risti on Raamatun päällä, rukoilemme kädet ristissä, voimme tehdä ristinmerkin kolmiyhteysen Jumalan nimeen. Näkyvä risti kertoo Kristuksen seuraajista.
Tämä kirkko on ristin kirkko. Alttaritaulu on suuri risti, jossa on orjantappurakruunu. Se omalla karuudellaan kertoo, että kärsimyksestä ja kuolemasta nousee uusi elämä. Jeesuksen viimeiset sanat ristillä olivat ”Sinun käsiisi minä annan henkeni” Nämä sanat olivat juutalainen iltarukous. Jeesus rukoili tutun rukouksen viimeisen kerran. Virren 563 vanhempi sanamuoto on ollut usealla iltarukouksena: Levolle lasken Luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Tämä rukous jatkaa samaa ajattelutapaa. Jokainen hetki on Jumalan käsissä ja milloin tahansa Jumala voi kutsua pois. Lapsena se on saattanut pelottaa, mutta aikuisempana voi löytää sen hengellisen sisällön. Suuri risti viitoittaa tietä kohti taivasta. Jeesuksen risti vie Jumalan luo. Me saamme luottaa oman elämämme Jumalan käsiin.
Amen.
tiistai 3. huhtikuuta 2018
Kiirastorstai, Kurikan kirkko 29.3.2018 klo 19
Matt. 26: 17-30
Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.’” Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.
Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.
Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”
Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.
virsi 221:1-2
Lauloimme yhdessä kiitosvirren muistumana siitä, miten ateriasta ja ensimmäisestä ehtoollisesta kiitettiin laulamalla silloisesta virsikirjasta eli psalmien kirjasta. Tänään mekin saamme viettää ehtoollista, niin kuin opetuslapset. Kiirastorstain viikkomessun tunnelma poikkeaa tavallisesta messusta ja ehtoollisesta. Tavallinen messu pidetään sunnuntaina, Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä ja silloin ehtoollisessa on vahvasti läsnä synnin ja kuoleman voittanut Kristus. Ehtoollinen on koko seurakunnan kiitosateria. Kiitämme kaikesta siitä mitä Jeesus on tehnyt meidän hyväksemme.
Tänään kiirastorstaina korostuu ehtoollisen luonne muistoateriana. Me muistelemme Jeesusta, hänen viimeistään ateriaansa, joka oli pääsiäisateria. Me muistelemme kuinka hän asetti ehtoollisen tuolla aterialla. Tunnelma täällä kirkossa poikkeaa myös tavallisen sunnuntain messusta. Kun saamme vietettyä ehtoollisen, on aika riisua alttari huomista pitkääperjantaita varten. Tummat pilvet varjostivat ehtoollisen asettamista. Tuo alempi alttaritaulu, joka kuvaa ehtoollisen asettamista välittää viestiä tästä tunnelmasta. Tämä tunnelma nousee ehtoollisen asettamisen evankeliumista. Siinä kerrotaan, että vietetään juhla-ateriaa, on pääsiäisen vieton kohokohta, mutta keskustelun aihe ei ole iloinen eikä mieltä ylentävä. Tunnelma käy painostavaksi ja raskaaksi. Keskustelun aiheena ei ole muistelu siitä, miten israelilaiset pääsivät pois Egyptistä ja vapautuivat orjuudesta. Sen olisi kuulunut olla aiheena. Keskustelun aiheena onkin lähiajan tulevat tapahtumat, Jeesuksen kavaltaminen ja Jeesuksen kuolema. Ateria muodostuukin jäähyväisateriaksi, ateria viimeisen kerran. Opetuslapset ovat hiljaa ja ahdistuneita, ”en kai se ole minä” –kysymys on ilmassa ja vuoroin ääneen lausuttuna. Aiheen keskustelu päättyy Juudas Iskariotin ja Jeesuksen keskinäiseen kohtaamiseen. Jeesuksen sanat ”Sinäpä sen sanoit” paljastaa Juudaksen luopioksi ja toisen tien kulkijaksi.
Tämän keskustelun jälkeen Jeesus asetti ehtoollisen. Hän valitsi aterialta leivän, joka oli pääsiäisen vieton myötä happamatonta leipää ja hän valitsi viinin. Hän ei valinnut lampaan lihaa, hän ei valinnan katkeria yrttejä, jotka myös olivat pöydässä perinteiseen pääsiäisateriaan kuuluvina. Leipä ja viini saivat erityisen tehtävän, niiden tuli jatkaa hengellisenä ruokana tältä Jeesuksen viimeiseltä aterialta. Niiden tuli yhdistää Jeesuksen seuraajat ja muistuttaa hänen elämästään ja kärsimisestään.
Jeesus sanoo lyhyesti ”Tämä on”. Leipä on Jeesuksen ruumis, viini on Jeesuksen veri. Ruumis ja veri yhdessä merkitsivät sen ajan ajattelussa koko ihmistä. Jeesus antoi koko elämänsä seuraajilleen. Hän loi jotakin aivan uutta. Hän loi hengellisen aterian. Seuraajien tuli aterioida hänen muistokseen. Leipä ja viini saivat yhdessä merkitä ja sisältää Jeesuksen elämän ja kaiken sen lahjan mitä hän on meille ihmisille ansainnut. Suurimpana se, että hänen kuolemansa tuo meille syntien anteeksiantamisen.
Viimeisen aterian luonnetta korostaa Jeesuksen maininta, että hän ei juo tämän jälkeen enää viinipuun antia. Ristillä tarjottiin hänelle viiniä, mutta hän kieltäytyi. Viimeinen viini oli tällä aterialla. Seuraavasta viinistä hän sanoo, että sen aika on taivaassa yhdessä opetuslasten kanssa. Vaikka Jeesus meni taivaaseen ennen opetuslapsia, niin juhlan aika on vasta sitten kun kaikki ovat koolla. Näin taivaassa on odottamassa erityinen juhla-ateria, Jeesus ja hänen seuraajansa yhdessä. Ajattelisin, että taivaassa on niin suuret juhlat, että kaikki hänen seuraajansa, eri aikoina eläneet ja tällä hetkellä elävät, me täällä kirkossa olevat pääsemme näihin juhliin. Ehtoollinen kertoo tästä yhteydestä, se yhdistää meitä kristittyjä, ja se näyttää tien kohti taivaan juhla-ateriaa.
Aterian päätteeksi joukko jakaantui kahtia. Jeesus ja 11 opetuslasta lähti Öljymäelle, Juudas Iskariot lähti sen sijaan omaa tietään ja tuli juutalaisten joukkojen kanssa myöhemmin Öljymäelle. Tuli uusi kohtaaminen ja Jeesuksen ennustus toteutui muutaman tunnin kuluttua ehtoollisaterian päättymisestä.
Talon yläkerta jäi tyhjäksi; mutta kuka oli tuo isäntä, jonka yläkerrassa ehtoollinen asetettiin? Hänelle kerrottiin jo etukäteen, että ”hetki on lähellä” eli hän sai tietää, että Jeesuksen vangitseminen oli lähellä. Jeesuksen ohje pääsiäisaterian valmistamisesta oli tarkka, mikä kertoo siitä, että talo ja talon isäntä olivat Jeesukselle tuttuja. Emme tiedä nimeä, mutta aivan selvästi hän oli Jeesuksen seuraaja, Jeesus tunsi hänet ja hänen kotinsa. Mitä hän ajatteli, kun opetuslapset valmistivat aterian, mitä hän ajatteli, kun seurue lähti pois. Hän sai nähdä, että hänen kotinsa oli ollut erityisen hetken paikka. Oliko hänen kotinsa taas käytössä kun oli kulunut joitakin päiviä ja Jeesus ilmestyi lukittujen ovien takana olleille opetuslapsille? Milloin oli ensimmäinen ehtoollinen, jolle hän pääsi osallistumaan? Joka tapauksessa tuo koti oli yksi alkuseurakunnan kodeista, joista lähti viesti eteenpäin.
Me saamme liittyä tähän yhteiseen kristittyjen ketjuun. Saamme viettää muistoateriaa, joka lahjoittaa meille syntien anteeksisaamisen. Ehtoollispöytä odottaa meitä kaikkia.
Amen.
Rukoilkaamme:
Herra Jeesus, elämän leipä,
sinä annat itsesi meille
pyhässä ehtoollisessa.
Me kiitämme sinua tästä lahjasta.
Hiljennä meidät edessäsi
ottamaan vastaan
ruumiisi ja veresi sakramentti
ja muistamaan kärsimystäsi ja voittoasi.
Suo lunastustyösi kantaa joka päivä
hedelmää elämässämme.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.
Amen
Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.’” Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.
Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.
Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”
Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.
virsi 221:1-2
Lauloimme yhdessä kiitosvirren muistumana siitä, miten ateriasta ja ensimmäisestä ehtoollisesta kiitettiin laulamalla silloisesta virsikirjasta eli psalmien kirjasta. Tänään mekin saamme viettää ehtoollista, niin kuin opetuslapset. Kiirastorstain viikkomessun tunnelma poikkeaa tavallisesta messusta ja ehtoollisesta. Tavallinen messu pidetään sunnuntaina, Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä ja silloin ehtoollisessa on vahvasti läsnä synnin ja kuoleman voittanut Kristus. Ehtoollinen on koko seurakunnan kiitosateria. Kiitämme kaikesta siitä mitä Jeesus on tehnyt meidän hyväksemme.
Tänään kiirastorstaina korostuu ehtoollisen luonne muistoateriana. Me muistelemme Jeesusta, hänen viimeistään ateriaansa, joka oli pääsiäisateria. Me muistelemme kuinka hän asetti ehtoollisen tuolla aterialla. Tunnelma täällä kirkossa poikkeaa myös tavallisen sunnuntain messusta. Kun saamme vietettyä ehtoollisen, on aika riisua alttari huomista pitkääperjantaita varten. Tummat pilvet varjostivat ehtoollisen asettamista. Tuo alempi alttaritaulu, joka kuvaa ehtoollisen asettamista välittää viestiä tästä tunnelmasta. Tämä tunnelma nousee ehtoollisen asettamisen evankeliumista. Siinä kerrotaan, että vietetään juhla-ateriaa, on pääsiäisen vieton kohokohta, mutta keskustelun aihe ei ole iloinen eikä mieltä ylentävä. Tunnelma käy painostavaksi ja raskaaksi. Keskustelun aiheena ei ole muistelu siitä, miten israelilaiset pääsivät pois Egyptistä ja vapautuivat orjuudesta. Sen olisi kuulunut olla aiheena. Keskustelun aiheena onkin lähiajan tulevat tapahtumat, Jeesuksen kavaltaminen ja Jeesuksen kuolema. Ateria muodostuukin jäähyväisateriaksi, ateria viimeisen kerran. Opetuslapset ovat hiljaa ja ahdistuneita, ”en kai se ole minä” –kysymys on ilmassa ja vuoroin ääneen lausuttuna. Aiheen keskustelu päättyy Juudas Iskariotin ja Jeesuksen keskinäiseen kohtaamiseen. Jeesuksen sanat ”Sinäpä sen sanoit” paljastaa Juudaksen luopioksi ja toisen tien kulkijaksi.
Tämän keskustelun jälkeen Jeesus asetti ehtoollisen. Hän valitsi aterialta leivän, joka oli pääsiäisen vieton myötä happamatonta leipää ja hän valitsi viinin. Hän ei valinnut lampaan lihaa, hän ei valinnan katkeria yrttejä, jotka myös olivat pöydässä perinteiseen pääsiäisateriaan kuuluvina. Leipä ja viini saivat erityisen tehtävän, niiden tuli jatkaa hengellisenä ruokana tältä Jeesuksen viimeiseltä aterialta. Niiden tuli yhdistää Jeesuksen seuraajat ja muistuttaa hänen elämästään ja kärsimisestään.
Jeesus sanoo lyhyesti ”Tämä on”. Leipä on Jeesuksen ruumis, viini on Jeesuksen veri. Ruumis ja veri yhdessä merkitsivät sen ajan ajattelussa koko ihmistä. Jeesus antoi koko elämänsä seuraajilleen. Hän loi jotakin aivan uutta. Hän loi hengellisen aterian. Seuraajien tuli aterioida hänen muistokseen. Leipä ja viini saivat yhdessä merkitä ja sisältää Jeesuksen elämän ja kaiken sen lahjan mitä hän on meille ihmisille ansainnut. Suurimpana se, että hänen kuolemansa tuo meille syntien anteeksiantamisen.
Viimeisen aterian luonnetta korostaa Jeesuksen maininta, että hän ei juo tämän jälkeen enää viinipuun antia. Ristillä tarjottiin hänelle viiniä, mutta hän kieltäytyi. Viimeinen viini oli tällä aterialla. Seuraavasta viinistä hän sanoo, että sen aika on taivaassa yhdessä opetuslasten kanssa. Vaikka Jeesus meni taivaaseen ennen opetuslapsia, niin juhlan aika on vasta sitten kun kaikki ovat koolla. Näin taivaassa on odottamassa erityinen juhla-ateria, Jeesus ja hänen seuraajansa yhdessä. Ajattelisin, että taivaassa on niin suuret juhlat, että kaikki hänen seuraajansa, eri aikoina eläneet ja tällä hetkellä elävät, me täällä kirkossa olevat pääsemme näihin juhliin. Ehtoollinen kertoo tästä yhteydestä, se yhdistää meitä kristittyjä, ja se näyttää tien kohti taivaan juhla-ateriaa.
Aterian päätteeksi joukko jakaantui kahtia. Jeesus ja 11 opetuslasta lähti Öljymäelle, Juudas Iskariot lähti sen sijaan omaa tietään ja tuli juutalaisten joukkojen kanssa myöhemmin Öljymäelle. Tuli uusi kohtaaminen ja Jeesuksen ennustus toteutui muutaman tunnin kuluttua ehtoollisaterian päättymisestä.
Talon yläkerta jäi tyhjäksi; mutta kuka oli tuo isäntä, jonka yläkerrassa ehtoollinen asetettiin? Hänelle kerrottiin jo etukäteen, että ”hetki on lähellä” eli hän sai tietää, että Jeesuksen vangitseminen oli lähellä. Jeesuksen ohje pääsiäisaterian valmistamisesta oli tarkka, mikä kertoo siitä, että talo ja talon isäntä olivat Jeesukselle tuttuja. Emme tiedä nimeä, mutta aivan selvästi hän oli Jeesuksen seuraaja, Jeesus tunsi hänet ja hänen kotinsa. Mitä hän ajatteli, kun opetuslapset valmistivat aterian, mitä hän ajatteli, kun seurue lähti pois. Hän sai nähdä, että hänen kotinsa oli ollut erityisen hetken paikka. Oliko hänen kotinsa taas käytössä kun oli kulunut joitakin päiviä ja Jeesus ilmestyi lukittujen ovien takana olleille opetuslapsille? Milloin oli ensimmäinen ehtoollinen, jolle hän pääsi osallistumaan? Joka tapauksessa tuo koti oli yksi alkuseurakunnan kodeista, joista lähti viesti eteenpäin.
Me saamme liittyä tähän yhteiseen kristittyjen ketjuun. Saamme viettää muistoateriaa, joka lahjoittaa meille syntien anteeksisaamisen. Ehtoollispöytä odottaa meitä kaikkia.
Amen.
Rukoilkaamme:
Herra Jeesus, elämän leipä,
sinä annat itsesi meille
pyhässä ehtoollisessa.
Me kiitämme sinua tästä lahjasta.
Hiljennä meidät edessäsi
ottamaan vastaan
ruumiisi ja veresi sakramentti
ja muistamaan kärsimystäsi ja voittoasi.
Suo lunastustyösi kantaa joka päivä
hedelmää elämässämme.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.
Amen
maanantai 26. maaliskuuta 2018
Saarna palmusunnuntai, perhemessu 25.4. 2018 Kurikan kirkko
Matt 21:12-17
Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.
Evankeliumi puhui lapsista ja oikeastaan vastauksena siihen saimme kuulla lasten laulua. Jeesus oli Jerusalemin temppelissä. Se oli oikeastaan suuri alue. Sitä ympäröi muuri ja muurin sisällä oli avoimia alueita, pihoiksi kutsuttuja alueita, sitten siellä oli rakennus, joka vastasi meidän kirkkoamme. Ihmiset saattoivat tulla ja mennä näillä pihoilla. Siellä Jeesus kävi kun hän oli Jerusalemissa. Nytkin hän oli jollakin näistä piha-alueista ja tapasi ihmisiä, jotka tarvitsivat apua. Hän paransi sairaita ja auttoi muutenkin niitä, jotka olivat avun tarpeessa. Siellä hän tapasi myös lapset, jotka huusivat iloisesti. Hoosianna Daavidin poika. Se oli ylistys. hoosianna tarkoittaa ylistämistä. Ylistys Jumalalle, kun hän on lähettänyt Jeesuksen eli Daavidin suvun jäsenen. Lapset iloisesti kertoivat sen, mikä oli kaikista tärkeintä. Heidän keskellään oli Jeesus, joka oli syntynyt daavidin sukuun. Hänestä sai iloita. Ja tämän ilon sai kertoa myös kaikille muille.
Tuossa tilanteessa puhutaan aivan erityisesti lapsista temppelissä. Näin kun olemme perhemessussa koolla, on ilo nähdä miten paljon lapsia on tänään tullut kirkkoon. Ja kun katselen tarkemmin meitä kaikkia, niin meitä on kaikenikäisiä täällä paikalla. Kun lapsi on täällä kirkossa, ei hän ole täällä yksin, hän on tullut vanhempien ja mahdollisten sisarusten kanssa. Mukana on kenties myös isovanhempia. Näin meitä on luonnostaan useampi sukupolvi paikalla. Ja kun täällä otetaan valokuvia, niin tavallisin tilanne on se että perheen lapsi esiintyy. Tilanne halutaan taltioida muistoksi ja jakaa muille. Se kertoo yhteisestä ilosta ja siitä miten me arvostamme lapsia. Ja lasten myötä täällä kirkossa on ihanasti ääntä. Olen sanonutkin että suntion pitää panna äänentoiston riittävän lujalle, jotta kaikki kuulevat. Lasten äänet kuuluvat osaksi jumalanpalvelusta.
Tuossa temppelitilanteessa Jeesus puhuu ylistävistä lapsista ja myös aivan vauvoista. Jäin oikein miettimään, mitä Jeesus haluaa sanoa, kun hän muistuttaa vanhasta psalmin kohdasta ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”? Tuo lainaus on psalmista 8. Millaista on vauvojen kiitos ja ylistys? Olen kuunnellut miten nuorin lapsenlapseni, Aada, joka on nyt 6 kuukautta, monenlaisilla äänillä ja äännähdyksillä viestittää asioita. Hänen vanhempansa osaavat tulkita noita ääniä hyvin, mutta minäkin tunnistan niissä sävyjä ja viestejä. Tämän myötä aloin miettimään, mitä Jeesus haluaa tässä evankeliumin kohdassa opettaa meille. Löysin tällaisen ajatuksen: Jeesus tarkoittaa sitä, että Jumala ymmärtää meitä kaikkia aivan loppuun saakka ja kaikenlaiset äänet ja viestit menevät hänelle perille. Vaikka me emme pientä vauvaa ymmärtäisikään tai emme ymmärtäisi toinen toistamme tai emme ymmärtäisi vierasta kieltä puhuvaa, niin Jumala ymmärtää. Hän tunnistaa meidän äänemme, hän tunnistaa meidän ajatuksemme, hän tunnistaa mitä me tarkoitamme. Viesti taivaaseen menee perille. Jokaisen ihmisen ylistys ja jokaisen ihmisen puhe Jumalalle on arvokasta. Jokainen meistä on arvokas ja tärkeä hänelle, aivan vauvasta saakka.
Amen.
Rukoilemme.
Taivaallinen Isä,
kiitos siitä että rakastat jokaista meitä ja kuulet meitä.
Kiitos että lähetit Jeesuksen meidän pelastajaksemme.
Amen.
Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.
Evankeliumi puhui lapsista ja oikeastaan vastauksena siihen saimme kuulla lasten laulua. Jeesus oli Jerusalemin temppelissä. Se oli oikeastaan suuri alue. Sitä ympäröi muuri ja muurin sisällä oli avoimia alueita, pihoiksi kutsuttuja alueita, sitten siellä oli rakennus, joka vastasi meidän kirkkoamme. Ihmiset saattoivat tulla ja mennä näillä pihoilla. Siellä Jeesus kävi kun hän oli Jerusalemissa. Nytkin hän oli jollakin näistä piha-alueista ja tapasi ihmisiä, jotka tarvitsivat apua. Hän paransi sairaita ja auttoi muutenkin niitä, jotka olivat avun tarpeessa. Siellä hän tapasi myös lapset, jotka huusivat iloisesti. Hoosianna Daavidin poika. Se oli ylistys. hoosianna tarkoittaa ylistämistä. Ylistys Jumalalle, kun hän on lähettänyt Jeesuksen eli Daavidin suvun jäsenen. Lapset iloisesti kertoivat sen, mikä oli kaikista tärkeintä. Heidän keskellään oli Jeesus, joka oli syntynyt daavidin sukuun. Hänestä sai iloita. Ja tämän ilon sai kertoa myös kaikille muille.
Tuossa tilanteessa puhutaan aivan erityisesti lapsista temppelissä. Näin kun olemme perhemessussa koolla, on ilo nähdä miten paljon lapsia on tänään tullut kirkkoon. Ja kun katselen tarkemmin meitä kaikkia, niin meitä on kaikenikäisiä täällä paikalla. Kun lapsi on täällä kirkossa, ei hän ole täällä yksin, hän on tullut vanhempien ja mahdollisten sisarusten kanssa. Mukana on kenties myös isovanhempia. Näin meitä on luonnostaan useampi sukupolvi paikalla. Ja kun täällä otetaan valokuvia, niin tavallisin tilanne on se että perheen lapsi esiintyy. Tilanne halutaan taltioida muistoksi ja jakaa muille. Se kertoo yhteisestä ilosta ja siitä miten me arvostamme lapsia. Ja lasten myötä täällä kirkossa on ihanasti ääntä. Olen sanonutkin että suntion pitää panna äänentoiston riittävän lujalle, jotta kaikki kuulevat. Lasten äänet kuuluvat osaksi jumalanpalvelusta.
Tuossa temppelitilanteessa Jeesus puhuu ylistävistä lapsista ja myös aivan vauvoista. Jäin oikein miettimään, mitä Jeesus haluaa sanoa, kun hän muistuttaa vanhasta psalmin kohdasta ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”? Tuo lainaus on psalmista 8. Millaista on vauvojen kiitos ja ylistys? Olen kuunnellut miten nuorin lapsenlapseni, Aada, joka on nyt 6 kuukautta, monenlaisilla äänillä ja äännähdyksillä viestittää asioita. Hänen vanhempansa osaavat tulkita noita ääniä hyvin, mutta minäkin tunnistan niissä sävyjä ja viestejä. Tämän myötä aloin miettimään, mitä Jeesus haluaa tässä evankeliumin kohdassa opettaa meille. Löysin tällaisen ajatuksen: Jeesus tarkoittaa sitä, että Jumala ymmärtää meitä kaikkia aivan loppuun saakka ja kaikenlaiset äänet ja viestit menevät hänelle perille. Vaikka me emme pientä vauvaa ymmärtäisikään tai emme ymmärtäisi toinen toistamme tai emme ymmärtäisi vierasta kieltä puhuvaa, niin Jumala ymmärtää. Hän tunnistaa meidän äänemme, hän tunnistaa meidän ajatuksemme, hän tunnistaa mitä me tarkoitamme. Viesti taivaaseen menee perille. Jokaisen ihmisen ylistys ja jokaisen ihmisen puhe Jumalalle on arvokasta. Jokainen meistä on arvokas ja tärkeä hänelle, aivan vauvasta saakka.
Amen.
Rukoilemme.
Taivaallinen Isä,
kiitos siitä että rakastat jokaista meitä ja kuulet meitä.
Kiitos että lähetit Jeesuksen meidän pelastajaksemme.
Amen.
maanantai 26. helmikuuta 2018
Viikkomessun SAARNA 20.2. Kurikan kirkossa
Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää.
Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt.
Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia.
Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa.
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.
Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.
”Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun.
Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.
Kun hän huutaa minua, minä vastaan.
Minä olen hänen tukenaan ahdingossa,
pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.
”Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä,
hän saa nähdä, että minä autan häntä.”
maanantai 5. syyskuuta 2016
Jani Latva-Nikkolan virkaanasettaminen ja Riitta Lehtikankaan tehtävään siunaaminen 4.9.2016 Jalasjärven kirkossa
Tämän sunnuntain psalmi on 86:
Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle,
minä olen köyhä ja avuton.
Herra, armahda minua!
Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi
Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi,
runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille,
jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunpyyntöni.
Sinua minä hädässäni huudan,
ja sinä vastaat minulle.
”Täytä palvelijasi ilolla”. Nämä psalmin sanat ilmaisevat sävyn ja suunnan tässä juhlamessussa. On virkaanasettamisen aika ja kättenpäällepanemisen kautta saadaan Jani Latva-Nikkola asettaa Jalasjärven kappeliseurakunnan aluekappalaisen virkaan ja samoin siunata lastenohjaajan tehtävään Riitta Lehtikangas. Tuo ajatus ilosta sydämessä nousee siitä tehtävästä, mitä seurakunnan keskellä saa tehdä. Lähtökohtana on Jumalan työ ja taivaallinen evankeliumi, jota työn kautta saamme olla julistamassa ja eri tavoin välittämässä. Meillä seurakunnan työssä on iloinen sanoma jaettavana. Jeesus Kristus on sovittanut syntimme ja hän on meidän pelastajamme. Saamme kukin tarttua tähän ja uskoa sen omalle kohdallemme. Näin meille on suotu mitä hienoin tehtävä. Kun tämä sanoma saa elää työntekijän sydämessä, se välittyy kokonaisvaltaisesti seurakuntalaisiin kaiken sen kokemuksen ja taidon myötä, mitä työstä on saanut kertyä.
Sinä Jani tulit tänne Seinäjoelta. Olet ehtinyt tehdä siellä monenlaisia papin tehtäviä ja nähdä suuressa moniosaisessa seurakunnassa työn arjen eri puolia. Nyt on uuden haasteen aika. Sinut on kutsuttu aluekappalaisen tehtävään, työhön jossa on kokonaisvaltaista vastuuta. Olet tämän viran ensimmäinen vakinainen haltija. Sinun tulee aluekappalaisena huolehtia Jalasjärven kappeliseurakunnasta ja etsiä työssäsi sen hyvää. Uutena työntekijänä on tärkeää pitää korvat ja silmät auki ja kuunnella seurakuntalaisia, löytää oma paikka ja tulla jalasjärvisten omaksi papiksi. Työ sisältää tuttua papillista työtä, jumalanpalveluksia, kasteita, vihkimisiä, hautauksia, sielunhoitoa ja monenlaisia seurakuntatilaisuuksia. Työ sisältää myös aivan uutta. Se sisältää työyhteisön vetämistä ja esimiestyötä. Työ sisältää monenlaista viestin välittämistä kappeliseurakunnan ja koko seurakunnan välillä. Sinä olet minulle tärkeä työtoveri uudessa virassasi. Sinulla on hyvät valmiudet tämän tehtävän hoitamiseen.
Sinä Riitta olet jo valmiiksi tuttu täällä Jalasjärvellä. Olet tehnyt sijaisuuksia sekä Jalasjärvellä että Kurikassa. Sillä tavoin työ, työtoverit ja olosuhteet ovat sinulle valmiiksi tuttuja. Nyt on vakinaisen työn aika. Sinun etuoikeutesi on toimia lasten parissa. Sinulla on taitoa toimia lasten kanssa ja vahva selvä näky siitä mitä tarkoittaa evankeliumin iloisen sanoman välittäminen lapsille. Ota rohkeasti oma paikkasi seurakunnan lapsityössä ja kristillisessä kasvatuksessa.
Seurakunnan työntekijänä eläminen on kokonaisvaltaista. Viikkorytmissä tulee huolehtia siitä, että jää myös riittävästi aikaa palautumiselle ja omalle elämälle. Oma perhe ja yhteys kaikki läheisiin antaa niitä voimavaroja, mitä työssä tarvitaan. Siksi aikaa tulee järjestää riittävästi omille läheisille. Te tarvitsette heitä ja he tarvitsevat teitä.
Kappeliseurakunnan kannalta tänään on harvinainen juhla, kun kaksi vakinaista työntekijää siunataan samaan aikaan alttarin äärellä. Ottakaa heihin rohkeasti yhteyttä, tulkaa tutuiksi ja rukoilkaa heidän puolestaan.
– Heikki Sariola
maanantai 29. elokuuta 2016
SAARNA: 15. sunnuntai helluntaista, Luuk. 17:11-19
Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: »Jeesus, opettaja, armahda meitä!» Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: »Menkää näyttämään itsenne papeille.» Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: »Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?» Ja hän sanoi miehelle: »Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.»
Tänään me saamme viettää kiitollisuuden sunnuntaita. Mistä voisin tänään kiittää Jumalaa? Löytyisikö kiitoksen aiheita? Päivän evankeliumi antaa useita esimerkkejä sellaisista asioista. Jeesus kohtasi 10 spitaalista. Sairaus ei ole meille tuttu, mutta se oli silloin hyvin yleinen sairaus. Se edellytti eristystä, sillä se oli herkkä tarttumaan. Silloinen tapa oli karu. Ihmisen piti muuttaa pois kotoa ja asua kylän ulkopuolella erillään muista ihmisistä. Monesti sairaat muodostivat omia porukoita, jotta aika kuluisi paremmin. Heille tuotiin ruoka kylästä, jotta he selvisivät, mutta siinäkään tilanteessa he eivät saaneet tulla lähelle tervettä ihmistä. Vanhassa testamentissa on runsaasti tarkkoja ohjeita, joilla spitaali tunnistettiin ja erotettiin muista sairauksista.
Näille sairalle ensimmäinen ilon aihe oli Jeesuksen kohtaaminen. Se oli etäkohtaaminen, kuin joku puhuttelisi toista kadun yli. Ei olla aivan vieressä, mutta niin lähellä että kuullaan ja nähdään. Sairaat olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. He saivat nähdä ja kohdata Jeesuksen. Kuuluisa parantaja oli heidän lähellään. Tilanne jatkui heidän kannaltaan myönteisesti. Jeesus pysähtyi ja kuuli heidän pyyntönsä. Ja hän toimi, hän toimi taitavana lääkärinä.
Mitä he pyysivät? Voisi ajatella että he olisivat suoraan sanoneet: Jeesus paranna meidät. Mutta he sanoivatkin, Jeesus opettaja, armahda meitä. Kunnioituksesta Jeesusta kohtaan he puhuttelivat Jeesusta opettajana. Se oli kaikista hienointa, mitä he osasivat sanoa. Ja pyyntö oli että hän armahtaisi. Tuossa tilanteessa pyyntö oli kokonaisvaltainen avunpyyntö. He olivat sairaita, he eivät saaneet elää läheisten kanssa, heidät oli eristetty yhteisestä elämästä. He odottivat. He odottivat joko kuolemaa tai paranemista sairaudesta. Kertomuksen jatko paljastaa sen, että he eivät ehkä itsekään tienneet, mitä he pyysivät.
Kaikki sairaat paranivat eli puhdistuivat. Jeesus kuuli heidän hätänsä ja antoi heille terveyden. Se oli yksi osa Jeesuksen toimintaa, mutta siinä ei ollut kaikki. Yhden parantuneen mieli oli niin täynnä kiitosta, että hän palasi takaisin Jeesuksen luo. Hän ei mennyt suoraan kotiin läheistensä pariin, vaan hänen piti päästä kiittämään Jeesusta ja Taivaallista Isää. Näin tämä yksi parantunut sai Jeesuksen kautta vielä enemmän. Hän sai ajallisten terveyden lisäksi myös sydämeensä uutta. Hän ylisti Jumalaa, joka oli lahjoittanut hänelle uuden elämän.
Jeesuksen sana tälle parantuneelle oli Uskosi on pelastanut sinut. Tämä viesti kertoo siitä, että armahtamispyyntö on täytetty kokonaan. Jeesus oli antanut kokonaan uuden elämän. Siihen kuului elävä Jumalasuhde, usko, ja siihen kuului terveys vaikean sairauden jälkeen.
Emme tiedä, mitä tämä mies teki tämän jälkeen. Voisi ajatella, että hänen elämänsä sai kokonaan uuden suunnan. Sydän viesti jotakin sellaista, mitä hänellä ei ollut ollut aiemmin. Varmastikin hän palasi oman perheensä luo ja oman ammattinsa pariin, mutta samalla hänelle oli kerrottavaa muillekin. Jumala on vahva ja voimallinen. Jumala voi antaa uuden elämän. Jumala voi lahjoittaa sellaista, joka on elämässä kaikista kalleinta ja arvokkainta.
Evankeliumin ajatuksia voisi vapaasti kuvailla myös näin: 10 sairasta kävi lääkärissä, 10 kävi lopputarkastuksessa ja 1 kävi kirkossa. Kaikki 10 olivat terveyden ja sairauden maailmassa samassa tilanteessa, jokainen oli saanut avun. Mutta tuo yksi toimi toisin kuin muut, hän löysi jotakin syvempää, hän löysi Jumalan työn. Hän löysi oikean osoitteen kiitokselle. Samalla hän sai lahjaksi sydämeensä jotakin sellaista, millä oli kestävä merkitys hänen elämässään.
Tämä kertomus parantumisesta ja Jumalan löytämisestä kuuluu todella suurten asioiden joukkoon. Kyseessä oli elämä ja kuolema, riutuminen sairauden keskellä tai parantuminen ja uusi elämä. Ja yksi sai vielä paljon enemmän, kun hän löysi elävän Jumalan.
Elämässä on pieniä ja suuria asioita. Tällaista kertomuksen kaltaista tapahtuu hyvin harvan kohdalle. Jos vain odottaa ja etsii suuria asioita, menee paljon päiviä, kuukausia, jopa vuosia ohi kun mitään erityistä ei tule vastaan. Sen sijaan jos katselee elämää vähän toisesta suunnasta, jokainen päivä on rikas ja hieno päivä ja siitä saa olla kiitollinen Jumalalle.
Elämä on täynnä pieniä hyviä ja iloa tuottavia asioita. Tänään oli kaunis aamu, jossa tuntuu jo loppukesä ja alkava syksy. Kukat kukkivat kirkon ympärillä, ja aamukosteus saa näyttämään ne todella kauniilta. Kirkonkellot kutsuivat tänne kirkkoon. Täällä olemme yhdessä, saa nähdä tuttuja kasvoja, saa olla yksin ja yhdessä Jumalan lähellä. Takana yön lepo ja unen aika. Iän myötä monelta on aamun unet lyhentyneet, mutta kun illasta menee riittävän ajoissa nukkumaan, lepoa tulee riittävästi. Tällaista pienten lähellä olevien asioiden pohdiskelua voisi jatkaa moneenkin suuntaan. Jokaisen päivän pienissä asioissa näkyy Jumalan huolenpito ja hyvä suunnitelma elämää varten.
Voisiko löytää vastaavanlaisia pieniä yhteisiä asioita, joiden ääressä me yhdessä saamme olla kiitollisina. Itseäni puhuttelee yhä uudestaan täällä kirkossa jumalanpalveluksen yhteiset osuudet. Kyllä virsiä voi laulaa täällä yksinkin, mutta se kuulostaa erilaiselta kuin yhdessä. Samoin uskontunnustus ja Isä meidän rukous puhuttelevat paljon enemmän kun ne lausutaan yhdessä. Tai sitten ehtoollisen vietto osana messua, sen rikas merkitys tuntuu, kun siihen saa osallistua muiden kanssa. Näissä kaikissa henkilökohtainen osuus ja yhteinen osuus muodostavat kauniin kokonaisuuden. Näin yhteistä seurakunnan elämää voimme katsella samalla tavoin kiittäen Jumalaa hänen hyvästä työstään.
RUKOUS
Taivaallinen Isä,
kiitos elämästä, kiitos uskosta.
Kiitos siitä, että Jeesus on tehnyt kuolemastakin uuden elämän alun.
Jumala, kiitos, että sinä olet - ilman sinua ei meitäkään olisi.
Kiitos kiitollisuudesta, joka karkottaa mielemme pimeyden
ja kääntää meidät sinun kirkkauttasi kohti.
Taivaallinen Isä,
kiitos elämästä, kiitos uskosta.
Kiitos siitä, että Jeesus on tehnyt kuolemastakin uuden elämän alun.
Jumala, kiitos, että sinä olet - ilman sinua ei meitäkään olisi.
Kiitos kiitollisuudesta, joka karkottaa mielemme pimeyden
ja kääntää meidät sinun kirkkauttasi kohti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)