Viikkomessun SAARNA 20.2. Kurikan kirkossa

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”

Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.

 Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.

Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa,
joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää.
 Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt.
Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia.

Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa.

Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.

Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.
Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.

Herra sanoo:
”Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun.
Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.
Kun hän huutaa minua, minä vastaan.
Minä olen hänen tukenaan ahdingossa,
pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.

”Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä,
hän saa nähdä, että minä autan häntä.”