Matt. 26: 17-30
Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.’” Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.
Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.
Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”
Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.
virsi 221:1-2
Lauloimme yhdessä kiitosvirren muistumana siitä, miten ateriasta ja ensimmäisestä ehtoollisesta kiitettiin laulamalla silloisesta virsikirjasta eli psalmien kirjasta. Tänään mekin saamme viettää ehtoollista, niin kuin opetuslapset. Kiirastorstain viikkomessun tunnelma poikkeaa tavallisesta messusta ja ehtoollisesta. Tavallinen messu pidetään sunnuntaina, Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä ja silloin ehtoollisessa on vahvasti läsnä synnin ja kuoleman voittanut Kristus. Ehtoollinen on koko seurakunnan kiitosateria. Kiitämme kaikesta siitä mitä Jeesus on tehnyt meidän hyväksemme.
Tänään kiirastorstaina korostuu ehtoollisen luonne muistoateriana. Me muistelemme Jeesusta, hänen viimeistään ateriaansa, joka oli pääsiäisateria. Me muistelemme kuinka hän asetti ehtoollisen tuolla aterialla. Tunnelma täällä kirkossa poikkeaa myös tavallisen sunnuntain messusta. Kun saamme vietettyä ehtoollisen, on aika riisua alttari huomista pitkääperjantaita varten. Tummat pilvet varjostivat ehtoollisen asettamista. Tuo alempi alttaritaulu, joka kuvaa ehtoollisen asettamista välittää viestiä tästä tunnelmasta. Tämä tunnelma nousee ehtoollisen asettamisen evankeliumista. Siinä kerrotaan, että vietetään juhla-ateriaa, on pääsiäisen vieton kohokohta, mutta keskustelun aihe ei ole iloinen eikä mieltä ylentävä. Tunnelma käy painostavaksi ja raskaaksi. Keskustelun aiheena ei ole muistelu siitä, miten israelilaiset pääsivät pois Egyptistä ja vapautuivat orjuudesta. Sen olisi kuulunut olla aiheena. Keskustelun aiheena onkin lähiajan tulevat tapahtumat, Jeesuksen kavaltaminen ja Jeesuksen kuolema. Ateria muodostuukin jäähyväisateriaksi, ateria viimeisen kerran. Opetuslapset ovat hiljaa ja ahdistuneita, ”en kai se ole minä” –kysymys on ilmassa ja vuoroin ääneen lausuttuna. Aiheen keskustelu päättyy Juudas Iskariotin ja Jeesuksen keskinäiseen kohtaamiseen. Jeesuksen sanat ”Sinäpä sen sanoit” paljastaa Juudaksen luopioksi ja toisen tien kulkijaksi.
Tämän keskustelun jälkeen Jeesus asetti ehtoollisen. Hän valitsi aterialta leivän, joka oli pääsiäisen vieton myötä happamatonta leipää ja hän valitsi viinin. Hän ei valinnut lampaan lihaa, hän ei valinnan katkeria yrttejä, jotka myös olivat pöydässä perinteiseen pääsiäisateriaan kuuluvina. Leipä ja viini saivat erityisen tehtävän, niiden tuli jatkaa hengellisenä ruokana tältä Jeesuksen viimeiseltä aterialta. Niiden tuli yhdistää Jeesuksen seuraajat ja muistuttaa hänen elämästään ja kärsimisestään.
Jeesus sanoo lyhyesti ”Tämä on”. Leipä on Jeesuksen ruumis, viini on Jeesuksen veri. Ruumis ja veri yhdessä merkitsivät sen ajan ajattelussa koko ihmistä. Jeesus antoi koko elämänsä seuraajilleen. Hän loi jotakin aivan uutta. Hän loi hengellisen aterian. Seuraajien tuli aterioida hänen muistokseen. Leipä ja viini saivat yhdessä merkitä ja sisältää Jeesuksen elämän ja kaiken sen lahjan mitä hän on meille ihmisille ansainnut. Suurimpana se, että hänen kuolemansa tuo meille syntien anteeksiantamisen.
Viimeisen aterian luonnetta korostaa Jeesuksen maininta, että hän ei juo tämän jälkeen enää viinipuun antia. Ristillä tarjottiin hänelle viiniä, mutta hän kieltäytyi. Viimeinen viini oli tällä aterialla. Seuraavasta viinistä hän sanoo, että sen aika on taivaassa yhdessä opetuslasten kanssa. Vaikka Jeesus meni taivaaseen ennen opetuslapsia, niin juhlan aika on vasta sitten kun kaikki ovat koolla. Näin taivaassa on odottamassa erityinen juhla-ateria, Jeesus ja hänen seuraajansa yhdessä. Ajattelisin, että taivaassa on niin suuret juhlat, että kaikki hänen seuraajansa, eri aikoina eläneet ja tällä hetkellä elävät, me täällä kirkossa olevat pääsemme näihin juhliin. Ehtoollinen kertoo tästä yhteydestä, se yhdistää meitä kristittyjä, ja se näyttää tien kohti taivaan juhla-ateriaa.
Aterian päätteeksi joukko jakaantui kahtia. Jeesus ja 11 opetuslasta lähti Öljymäelle, Juudas Iskariot lähti sen sijaan omaa tietään ja tuli juutalaisten joukkojen kanssa myöhemmin Öljymäelle. Tuli uusi kohtaaminen ja Jeesuksen ennustus toteutui muutaman tunnin kuluttua ehtoollisaterian päättymisestä.
Talon yläkerta jäi tyhjäksi; mutta kuka oli tuo isäntä, jonka yläkerrassa ehtoollinen asetettiin? Hänelle kerrottiin jo etukäteen, että ”hetki on lähellä” eli hän sai tietää, että Jeesuksen vangitseminen oli lähellä. Jeesuksen ohje pääsiäisaterian valmistamisesta oli tarkka, mikä kertoo siitä, että talo ja talon isäntä olivat Jeesukselle tuttuja. Emme tiedä nimeä, mutta aivan selvästi hän oli Jeesuksen seuraaja, Jeesus tunsi hänet ja hänen kotinsa. Mitä hän ajatteli, kun opetuslapset valmistivat aterian, mitä hän ajatteli, kun seurue lähti pois. Hän sai nähdä, että hänen kotinsa oli ollut erityisen hetken paikka. Oliko hänen kotinsa taas käytössä kun oli kulunut joitakin päiviä ja Jeesus ilmestyi lukittujen ovien takana olleille opetuslapsille? Milloin oli ensimmäinen ehtoollinen, jolle hän pääsi osallistumaan? Joka tapauksessa tuo koti oli yksi alkuseurakunnan kodeista, joista lähti viesti eteenpäin.
Me saamme liittyä tähän yhteiseen kristittyjen ketjuun. Saamme viettää muistoateriaa, joka lahjoittaa meille syntien anteeksisaamisen. Ehtoollispöytä odottaa meitä kaikkia.
Amen.
Rukoilkaamme:
Herra Jeesus, elämän leipä,
sinä annat itsesi meille
pyhässä ehtoollisessa.
Me kiitämme sinua tästä lahjasta.
Hiljennä meidät edessäsi
ottamaan vastaan
ruumiisi ja veresi sakramentti
ja muistamaan kärsimystäsi ja voittoasi.
Suo lunastustyösi kantaa joka päivä
hedelmää elämässämme.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.
Amen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti