Evankeliumi: Matt. 27:33-54
Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi, he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda.
Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa. Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä. Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy: »Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas.» Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen.
Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen he sanoivat: »Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!» Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: »Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan - pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.» Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.
Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: »Eeli, Eeli, lama sabaktani?» Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: »Hän huutaa Eliaa.» Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa. Toiset sanoivat: »Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen.» Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
- Kristus-kynttilän sammuttaminen
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.
Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: »Tämä oli todella Jumalan Poika!»
Tänään olemme uskon salaisuuden äärellä. Pitkänperjantain karu sanoma sisältää jotakin sellaista, johon meidän on vaikea päästä kiinni. Surullinen uutinen sisältää salattua voimaa ja karu ulkokuori peittää alleen sellaista, jota meidän tulisi löytää.
Tätä salaisuutta raotetaan evankeliumin kuvauksen keskellä muutamaan kertaan. Ristin päällä oli kirjoitus: Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas. Se oli kirjoitettu syyksi, miksi Jeesus ristiinnaulittiin. Eli kuolemantuomion syy. Samaan aikaan se on toteamus, johon voidaan suhtautua myös tosiasiana. Juutalaiset kirjoittivat väitteen, johon he odottivat naurua ja pilkkaa. Uusi kuningas eli narri oli ristillä. Hän luuli olevansa jotakin. Tämän kääntöpuolena on sitten Jeesuksen opetuslasten ajatukset. Mitä he ajattelivat, kun näkivät tämän tekstin. Siinä oli heille oikea asia, mutta siinä ei ollut heillä syytä siihen, että Jeesus kuolee ristillä. Jeesuksen, juutalaisten kuninkaan olisi pitänyt jatkaa työtään, julistaa ja parantaa sairaita. Mutta tämä sama teksti on vielä enemmän raollaan kun katsotaan sanomaa pääsiäisen jälkeen. Juutalaisten uuden kuninkaan eli Messiaan tuli kärsiä ja kuolla. Hän oli juutalaisten kuningas ja hän oli myös oikeasta syystä ristillä. Hän oli sen tähden, että hänen tehtävänsä oli kuolemallaan ja kuoleman kautta kantaa ja kärsiä ihmiskunnan synnit. Juutalaisten kuningas oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vasta jälkikäteen se oli mahdollista tunnistaa ja vasta jälkikäteen voidaan sanoa, että tämä viesti on evankeliumi eli ilosanoma. Surusanoma Jeesuksen kuolemasta sisältää ilosanoman syntien voittamisesta.
Salaisuus raottuu myös toistamiseen hiukan myöhemmin. Siihen reagoi roomalainen sotilas. Kun erilaisia ihmeitä tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä, hän lausuu ensimmäisen kristillisen uskontunnustuksen ”Tämä oli todella Jumalan Poika.” Hän ei puhu kuninkaasta, Messiaasta vaan Jumalan Pojasta. Hänen viitekehyksessään tämä oli oikea tapa ilmaista Jeesuksen jumalallisuus. Hän näki ja tulkitsi. Hän koki, että tämän ihmisen kuolema ei ollut tavallinen kuolema, rikollisen kuolema, vaan nyt hän on saanut todistaa taivaallista tapahtumaa.
Evankeliumi sisältää myös täyttä pimeyttä. Se näkyi konkreettisena pimeytenä keskellä päivää, mutta se näkyi myös hengellisenä pimeytenä. Jeesuksen ristin ympärillä oli pilkkaajien joukko. Kukin omalla tavallaan pilkkasi Jeesusta. Siellä oli juuri ne juutalaisten johtajat, jotka juonittelivat Jeesukselle kuolemantuomion, mukana pilkassa olivat toiset ristiinnaulitut. Kerrotaan, että myös ohikulkijat pilkkasivat Jeesusta. Ristiinnaulitseminen oli roomalaisten vallankäyttöä. He halusivat pitää kansoja pelon vallassa ja kuolemantuomiot toteutettiin mahdollisimman julkisesti. He halusivat paikalle yleisöä ja sehän onnistui. Paikaksi valittiin mahdollisimman näkyvä paikka, lähellä tietä ja ristiinnaulitseminen oli hidas tapa aiheuttaa kuolema. Ihmiset ehtivät hyvin seuraamaan tuomitun kärsimystä ja kuolemaa.
Kristittynä näiden tapahtumien äärellä on hyvin hiljaa. Jumalan Pojan, meidän Herramme piti kärsiä loppuun saakka. Hänen piti kuolla nuorena aikuisena, hänen tehtävänsä oli juuri kuoleman kautta voittaminen. Ei tällaista voi ymmärtää järjellä. Ennemminkin voimme uskolla ottaa sen vastaan. Luottaa siihen, että näin oli tarkoitettu ja näin oli Jumalan tahto.
Aivan samoin me hiljenemme ja pysähdymme, kun joku tuttu tai läheinen kuolee. Jumalan aika kohtaa ihmisen ajan. Jumala kutsuu elämän keskeltä pois. Toisen joka on jo odottanut pitkään vuoroaan, toisen taas aivan elämän keskeltä. Kuoleman lähellä koemme oman pienuutemme.
Samoin pitkänperjantain sanoma jättää ihmisen pieneksi suuren Jumalan toiminnan keskellä. Ja tämän karun kuoleman sisällä on salaisuus ja lahja. Siksi me vietämme pitkäperjantaita. Jumala on varannut meille lahjan Jeesuksen kautta. Hän kärsi, ja otti pois meidän taakkamme. Hän kärsi, jotta me saisimme elämän. Tämän myötä rististä on tullut kristittyjen merkki. Risti on kirkon katolla, risti on Raamatun päällä, rukoilemme kädet ristissä, voimme tehdä ristinmerkin kolmiyhteysen Jumalan nimeen. Näkyvä risti kertoo Kristuksen seuraajista.
Tämä kirkko on ristin kirkko. Alttaritaulu on suuri risti, jossa on orjantappurakruunu. Se omalla karuudellaan kertoo, että kärsimyksestä ja kuolemasta nousee uusi elämä. Jeesuksen viimeiset sanat ristillä olivat ”Sinun käsiisi minä annan henkeni” Nämä sanat olivat juutalainen iltarukous. Jeesus rukoili tutun rukouksen viimeisen kerran. Virren 563 vanhempi sanamuoto on ollut usealla iltarukouksena: Levolle lasken Luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Tämä rukous jatkaa samaa ajattelutapaa. Jokainen hetki on Jumalan käsissä ja milloin tahansa Jumala voi kutsua pois. Lapsena se on saattanut pelottaa, mutta aikuisempana voi löytää sen hengellisen sisällön. Suuri risti viitoittaa tietä kohti taivasta. Jeesuksen risti vie Jumalan luo. Me saamme luottaa oman elämämme Jumalan käsiin.
Amen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti