Jani Latva-Nikkolan virkaanasettaminen ja Riitta Lehtikankaan tehtävään siunaaminen 4.9.2016 Jalasjärven kirkossa

Tämän sunnuntain psalmi on 86:
Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle,
minä olen köyhä ja avuton.
Herra, armahda minua!
Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi
Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi,
runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille,
jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunpyyntöni.
Sinua minä hädässäni huudan,
ja sinä vastaat minulle.

”Täytä palvelijasi ilolla”. Nämä psalmin sanat ilmaisevat sävyn ja suunnan tässä juhlamessussa. On virkaanasettamisen aika ja kättenpäällepanemisen kautta saadaan Jani Latva-Nikkola asettaa Jalasjärven kappeliseurakunnan aluekappalaisen virkaan ja samoin siunata lastenohjaajan tehtävään Riitta Lehtikangas. Tuo ajatus ilosta sydämessä nousee siitä tehtävästä, mitä seurakunnan keskellä saa tehdä. Lähtökohtana on Jumalan työ ja taivaallinen evankeliumi, jota työn kautta saamme olla julistamassa ja eri tavoin välittämässä. Meillä seurakunnan työssä on iloinen sanoma jaettavana. Jeesus Kristus on sovittanut syntimme ja hän on meidän pelastajamme. Saamme kukin tarttua tähän ja uskoa sen omalle kohdallemme. Näin meille on suotu mitä hienoin tehtävä. Kun tämä sanoma saa elää työntekijän sydämessä, se välittyy kokonaisvaltaisesti seurakuntalaisiin kaiken sen kokemuksen ja taidon myötä, mitä työstä on saanut kertyä.

Sinä Jani tulit tänne Seinäjoelta. Olet ehtinyt tehdä siellä monenlaisia papin tehtäviä ja nähdä suuressa moniosaisessa seurakunnassa työn arjen eri puolia. Nyt on uuden haasteen aika. Sinut on kutsuttu aluekappalaisen tehtävään, työhön jossa on kokonaisvaltaista vastuuta. Olet tämän viran ensimmäinen vakinainen haltija. Sinun tulee aluekappalaisena huolehtia Jalasjärven kappeliseurakunnasta ja etsiä työssäsi sen hyvää. Uutena työntekijänä on tärkeää pitää korvat ja silmät auki ja kuunnella seurakuntalaisia, löytää oma paikka ja tulla jalasjärvisten omaksi papiksi. Työ sisältää tuttua papillista työtä, jumalanpalveluksia, kasteita, vihkimisiä, hautauksia, sielunhoitoa ja monenlaisia seurakuntatilaisuuksia. Työ sisältää myös aivan uutta. Se sisältää työyhteisön vetämistä ja esimiestyötä. Työ sisältää monenlaista viestin välittämistä kappeliseurakunnan ja koko seurakunnan välillä. Sinä olet minulle tärkeä työtoveri uudessa virassasi. Sinulla on hyvät valmiudet tämän tehtävän hoitamiseen.

Sinä Riitta olet jo valmiiksi tuttu täällä Jalasjärvellä. Olet tehnyt sijaisuuksia sekä Jalasjärvellä että Kurikassa. Sillä tavoin työ, työtoverit ja olosuhteet ovat sinulle valmiiksi tuttuja. Nyt on vakinaisen työn aika. Sinun etuoikeutesi on toimia lasten parissa. Sinulla on taitoa toimia lasten kanssa ja vahva selvä näky siitä mitä tarkoittaa evankeliumin iloisen sanoman välittäminen lapsille. Ota rohkeasti oma paikkasi seurakunnan lapsityössä ja kristillisessä kasvatuksessa.

Seurakunnan työntekijänä eläminen on kokonaisvaltaista. Viikkorytmissä tulee huolehtia siitä, että jää myös riittävästi aikaa palautumiselle ja omalle elämälle. Oma perhe ja yhteys kaikki läheisiin antaa niitä voimavaroja, mitä työssä tarvitaan. Siksi aikaa tulee järjestää riittävästi omille läheisille. Te tarvitsette heitä ja he tarvitsevat teitä.

Kappeliseurakunnan kannalta tänään on harvinainen juhla, kun kaksi vakinaista työntekijää siunataan samaan aikaan alttarin äärellä. Ottakaa heihin rohkeasti yhteyttä, tulkaa tutuiksi ja rukoilkaa heidän puolestaan.

– Heikki Sariola

SAARNA: 15. sunnuntai helluntaista, Luuk. 17:11-19

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: »Jeesus, opettaja, armahda meitä!» Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: »Menkää näyttämään itsenne papeille.» Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: »Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?» Ja hän sanoi miehelle: »Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.»

Tänään me saamme viettää kiitollisuuden sunnuntaita. Mistä voisin tänään kiittää Jumalaa? Löytyisikö kiitoksen aiheita? Päivän evankeliumi antaa useita esimerkkejä sellaisista asioista. Jeesus kohtasi 10 spitaalista. Sairaus ei ole meille tuttu, mutta se oli silloin hyvin yleinen sairaus. Se edellytti eristystä, sillä se oli herkkä tarttumaan. Silloinen tapa oli karu. Ihmisen piti muuttaa pois kotoa ja asua kylän ulkopuolella erillään muista ihmisistä. Monesti sairaat muodostivat omia porukoita, jotta aika kuluisi paremmin. Heille tuotiin ruoka kylästä, jotta he selvisivät, mutta siinäkään tilanteessa he eivät saaneet tulla lähelle tervettä ihmistä. Vanhassa testamentissa on runsaasti tarkkoja ohjeita, joilla spitaali tunnistettiin ja erotettiin muista sairauksista.

Näille sairalle ensimmäinen ilon aihe oli Jeesuksen kohtaaminen. Se oli etäkohtaaminen, kuin joku puhuttelisi toista kadun yli. Ei olla aivan vieressä, mutta niin lähellä että kuullaan ja nähdään. Sairaat olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. He saivat nähdä ja kohdata Jeesuksen. Kuuluisa parantaja oli heidän lähellään. Tilanne jatkui heidän kannaltaan myönteisesti. Jeesus pysähtyi ja kuuli heidän pyyntönsä. Ja hän toimi, hän toimi taitavana lääkärinä.

Mitä he pyysivät? Voisi ajatella että he olisivat suoraan sanoneet: Jeesus paranna meidät. Mutta he sanoivatkin, Jeesus opettaja, armahda meitä. Kunnioituksesta Jeesusta kohtaan he puhuttelivat Jeesusta opettajana. Se oli kaikista hienointa, mitä he osasivat sanoa. Ja pyyntö oli että hän armahtaisi. Tuossa tilanteessa pyyntö oli kokonaisvaltainen avunpyyntö. He olivat sairaita, he eivät saaneet elää läheisten kanssa, heidät oli eristetty yhteisestä elämästä. He odottivat. He odottivat joko kuolemaa tai paranemista sairaudesta. Kertomuksen jatko paljastaa sen, että he eivät ehkä itsekään tienneet, mitä he pyysivät.

Kaikki sairaat paranivat eli puhdistuivat. Jeesus kuuli heidän hätänsä ja antoi heille terveyden. Se oli yksi osa Jeesuksen toimintaa, mutta siinä ei ollut kaikki. Yhden parantuneen mieli oli niin täynnä kiitosta, että hän palasi takaisin Jeesuksen luo. Hän ei mennyt suoraan kotiin läheistensä pariin, vaan hänen piti päästä kiittämään Jeesusta ja Taivaallista Isää. Näin tämä yksi parantunut sai Jeesuksen kautta vielä enemmän. Hän sai ajallisten terveyden lisäksi myös sydämeensä uutta. Hän ylisti Jumalaa, joka oli lahjoittanut hänelle uuden elämän.

Jeesuksen sana tälle parantuneelle oli Uskosi on pelastanut sinut. Tämä viesti kertoo siitä, että armahtamispyyntö on täytetty kokonaan. Jeesus oli antanut kokonaan uuden elämän. Siihen kuului elävä Jumalasuhde, usko, ja siihen kuului terveys vaikean sairauden jälkeen.

Emme tiedä, mitä tämä mies teki tämän jälkeen. Voisi ajatella, että hänen elämänsä sai kokonaan uuden suunnan. Sydän viesti jotakin sellaista, mitä hänellä ei ollut ollut aiemmin. Varmastikin hän palasi oman perheensä luo ja oman ammattinsa pariin, mutta samalla hänelle oli kerrottavaa muillekin. Jumala on vahva ja voimallinen. Jumala voi antaa uuden elämän. Jumala voi lahjoittaa sellaista, joka on elämässä kaikista kalleinta ja arvokkainta.

Evankeliumin ajatuksia voisi vapaasti kuvailla myös näin: 10 sairasta kävi lääkärissä, 10 kävi lopputarkastuksessa ja 1 kävi kirkossa. Kaikki 10 olivat terveyden ja sairauden maailmassa samassa tilanteessa, jokainen oli saanut avun. Mutta tuo yksi toimi toisin kuin muut, hän löysi jotakin syvempää, hän löysi Jumalan työn. Hän löysi oikean osoitteen kiitokselle. Samalla hän sai lahjaksi sydämeensä jotakin sellaista, millä oli kestävä merkitys hänen elämässään.

Tämä kertomus parantumisesta ja Jumalan löytämisestä kuuluu todella suurten asioiden joukkoon. Kyseessä oli elämä ja kuolema, riutuminen sairauden keskellä tai parantuminen ja uusi elämä. Ja yksi sai vielä paljon enemmän, kun hän löysi elävän Jumalan.

Elämässä on pieniä ja suuria asioita. Tällaista kertomuksen kaltaista tapahtuu hyvin harvan kohdalle. Jos vain odottaa ja etsii suuria asioita, menee paljon päiviä, kuukausia, jopa vuosia ohi kun mitään erityistä ei tule vastaan. Sen sijaan jos katselee elämää vähän toisesta suunnasta, jokainen päivä on rikas ja hieno päivä ja siitä saa olla kiitollinen Jumalalle.

Elämä on täynnä pieniä hyviä ja iloa tuottavia asioita. Tänään oli kaunis aamu, jossa tuntuu jo loppukesä ja alkava syksy. Kukat kukkivat kirkon ympärillä, ja aamukosteus saa näyttämään ne todella kauniilta. Kirkonkellot kutsuivat tänne kirkkoon. Täällä olemme yhdessä, saa nähdä tuttuja kasvoja, saa olla yksin ja yhdessä Jumalan lähellä. Takana yön lepo ja unen aika. Iän myötä monelta on aamun unet lyhentyneet, mutta kun illasta menee riittävän ajoissa nukkumaan, lepoa tulee riittävästi. Tällaista pienten lähellä olevien asioiden pohdiskelua voisi jatkaa moneenkin suuntaan. Jokaisen päivän pienissä asioissa näkyy Jumalan huolenpito ja hyvä suunnitelma elämää varten.

Voisiko löytää vastaavanlaisia pieniä yhteisiä asioita, joiden ääressä me yhdessä saamme olla kiitollisina. Itseäni puhuttelee yhä uudestaan täällä kirkossa jumalanpalveluksen yhteiset osuudet. Kyllä virsiä voi laulaa täällä yksinkin, mutta se kuulostaa erilaiselta kuin yhdessä. Samoin uskontunnustus ja Isä meidän rukous puhuttelevat paljon enemmän kun ne lausutaan yhdessä. Tai sitten ehtoollisen vietto osana messua, sen rikas merkitys tuntuu, kun siihen saa osallistua muiden kanssa. Näissä kaikissa henkilökohtainen osuus ja yhteinen osuus muodostavat kauniin kokonaisuuden. Näin yhteistä seurakunnan elämää voimme katsella samalla tavoin kiittäen Jumalaa hänen hyvästä työstään.

RUKOUS
Taivaallinen Isä,
kiitos elämästä, kiitos uskosta.
Kiitos siitä, että Jeesus on tehnyt kuolemastakin uuden elämän alun.
Jumala, kiitos, että sinä olet - ilman sinua ei meitäkään olisi.
Kiitos kiitollisuudesta, joka karkottaa mielemme pimeyden
ja kääntää meidät sinun kirkkauttasi kohti.