Evankeliumi: Matt. 27:33-54
Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi, he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda.
Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa. Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä. Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy: »Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas.» Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen.
Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen he sanoivat: »Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!» Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: »Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan - pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.» Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.
Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: »Eeli, Eeli, lama sabaktani?» Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: »Hän huutaa Eliaa.» Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa. Toiset sanoivat: »Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen.» Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
- Kristus-kynttilän sammuttaminen
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.
Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: »Tämä oli todella Jumalan Poika!»
Tänään olemme uskon salaisuuden äärellä. Pitkänperjantain karu sanoma sisältää jotakin sellaista, johon meidän on vaikea päästä kiinni. Surullinen uutinen sisältää salattua voimaa ja karu ulkokuori peittää alleen sellaista, jota meidän tulisi löytää.
Tätä salaisuutta raotetaan evankeliumin kuvauksen keskellä muutamaan kertaan. Ristin päällä oli kirjoitus: Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas. Se oli kirjoitettu syyksi, miksi Jeesus ristiinnaulittiin. Eli kuolemantuomion syy. Samaan aikaan se on toteamus, johon voidaan suhtautua myös tosiasiana. Juutalaiset kirjoittivat väitteen, johon he odottivat naurua ja pilkkaa. Uusi kuningas eli narri oli ristillä. Hän luuli olevansa jotakin. Tämän kääntöpuolena on sitten Jeesuksen opetuslasten ajatukset. Mitä he ajattelivat, kun näkivät tämän tekstin. Siinä oli heille oikea asia, mutta siinä ei ollut heillä syytä siihen, että Jeesus kuolee ristillä. Jeesuksen, juutalaisten kuninkaan olisi pitänyt jatkaa työtään, julistaa ja parantaa sairaita. Mutta tämä sama teksti on vielä enemmän raollaan kun katsotaan sanomaa pääsiäisen jälkeen. Juutalaisten uuden kuninkaan eli Messiaan tuli kärsiä ja kuolla. Hän oli juutalaisten kuningas ja hän oli myös oikeasta syystä ristillä. Hän oli sen tähden, että hänen tehtävänsä oli kuolemallaan ja kuoleman kautta kantaa ja kärsiä ihmiskunnan synnit. Juutalaisten kuningas oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vasta jälkikäteen se oli mahdollista tunnistaa ja vasta jälkikäteen voidaan sanoa, että tämä viesti on evankeliumi eli ilosanoma. Surusanoma Jeesuksen kuolemasta sisältää ilosanoman syntien voittamisesta.
Salaisuus raottuu myös toistamiseen hiukan myöhemmin. Siihen reagoi roomalainen sotilas. Kun erilaisia ihmeitä tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä, hän lausuu ensimmäisen kristillisen uskontunnustuksen ”Tämä oli todella Jumalan Poika.” Hän ei puhu kuninkaasta, Messiaasta vaan Jumalan Pojasta. Hänen viitekehyksessään tämä oli oikea tapa ilmaista Jeesuksen jumalallisuus. Hän näki ja tulkitsi. Hän koki, että tämän ihmisen kuolema ei ollut tavallinen kuolema, rikollisen kuolema, vaan nyt hän on saanut todistaa taivaallista tapahtumaa.
Evankeliumi sisältää myös täyttä pimeyttä. Se näkyi konkreettisena pimeytenä keskellä päivää, mutta se näkyi myös hengellisenä pimeytenä. Jeesuksen ristin ympärillä oli pilkkaajien joukko. Kukin omalla tavallaan pilkkasi Jeesusta. Siellä oli juuri ne juutalaisten johtajat, jotka juonittelivat Jeesukselle kuolemantuomion, mukana pilkassa olivat toiset ristiinnaulitut. Kerrotaan, että myös ohikulkijat pilkkasivat Jeesusta. Ristiinnaulitseminen oli roomalaisten vallankäyttöä. He halusivat pitää kansoja pelon vallassa ja kuolemantuomiot toteutettiin mahdollisimman julkisesti. He halusivat paikalle yleisöä ja sehän onnistui. Paikaksi valittiin mahdollisimman näkyvä paikka, lähellä tietä ja ristiinnaulitseminen oli hidas tapa aiheuttaa kuolema. Ihmiset ehtivät hyvin seuraamaan tuomitun kärsimystä ja kuolemaa.
Kristittynä näiden tapahtumien äärellä on hyvin hiljaa. Jumalan Pojan, meidän Herramme piti kärsiä loppuun saakka. Hänen piti kuolla nuorena aikuisena, hänen tehtävänsä oli juuri kuoleman kautta voittaminen. Ei tällaista voi ymmärtää järjellä. Ennemminkin voimme uskolla ottaa sen vastaan. Luottaa siihen, että näin oli tarkoitettu ja näin oli Jumalan tahto.
Aivan samoin me hiljenemme ja pysähdymme, kun joku tuttu tai läheinen kuolee. Jumalan aika kohtaa ihmisen ajan. Jumala kutsuu elämän keskeltä pois. Toisen joka on jo odottanut pitkään vuoroaan, toisen taas aivan elämän keskeltä. Kuoleman lähellä koemme oman pienuutemme.
Samoin pitkänperjantain sanoma jättää ihmisen pieneksi suuren Jumalan toiminnan keskellä. Ja tämän karun kuoleman sisällä on salaisuus ja lahja. Siksi me vietämme pitkäperjantaita. Jumala on varannut meille lahjan Jeesuksen kautta. Hän kärsi, ja otti pois meidän taakkamme. Hän kärsi, jotta me saisimme elämän. Tämän myötä rististä on tullut kristittyjen merkki. Risti on kirkon katolla, risti on Raamatun päällä, rukoilemme kädet ristissä, voimme tehdä ristinmerkin kolmiyhteysen Jumalan nimeen. Näkyvä risti kertoo Kristuksen seuraajista.
Tämä kirkko on ristin kirkko. Alttaritaulu on suuri risti, jossa on orjantappurakruunu. Se omalla karuudellaan kertoo, että kärsimyksestä ja kuolemasta nousee uusi elämä. Jeesuksen viimeiset sanat ristillä olivat ”Sinun käsiisi minä annan henkeni” Nämä sanat olivat juutalainen iltarukous. Jeesus rukoili tutun rukouksen viimeisen kerran. Virren 563 vanhempi sanamuoto on ollut usealla iltarukouksena: Levolle lasken Luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Tämä rukous jatkaa samaa ajattelutapaa. Jokainen hetki on Jumalan käsissä ja milloin tahansa Jumala voi kutsua pois. Lapsena se on saattanut pelottaa, mutta aikuisempana voi löytää sen hengellisen sisällön. Suuri risti viitoittaa tietä kohti taivasta. Jeesuksen risti vie Jumalan luo. Me saamme luottaa oman elämämme Jumalan käsiin.
Amen.
tiistai 3. huhtikuuta 2018
Kiirastorstai, Kurikan kirkko 29.3.2018 klo 19
Matt. 26: 17-30
Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.’” Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.
Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.
Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”
Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.
virsi 221:1-2
Lauloimme yhdessä kiitosvirren muistumana siitä, miten ateriasta ja ensimmäisestä ehtoollisesta kiitettiin laulamalla silloisesta virsikirjasta eli psalmien kirjasta. Tänään mekin saamme viettää ehtoollista, niin kuin opetuslapset. Kiirastorstain viikkomessun tunnelma poikkeaa tavallisesta messusta ja ehtoollisesta. Tavallinen messu pidetään sunnuntaina, Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä ja silloin ehtoollisessa on vahvasti läsnä synnin ja kuoleman voittanut Kristus. Ehtoollinen on koko seurakunnan kiitosateria. Kiitämme kaikesta siitä mitä Jeesus on tehnyt meidän hyväksemme.
Tänään kiirastorstaina korostuu ehtoollisen luonne muistoateriana. Me muistelemme Jeesusta, hänen viimeistään ateriaansa, joka oli pääsiäisateria. Me muistelemme kuinka hän asetti ehtoollisen tuolla aterialla. Tunnelma täällä kirkossa poikkeaa myös tavallisen sunnuntain messusta. Kun saamme vietettyä ehtoollisen, on aika riisua alttari huomista pitkääperjantaita varten. Tummat pilvet varjostivat ehtoollisen asettamista. Tuo alempi alttaritaulu, joka kuvaa ehtoollisen asettamista välittää viestiä tästä tunnelmasta. Tämä tunnelma nousee ehtoollisen asettamisen evankeliumista. Siinä kerrotaan, että vietetään juhla-ateriaa, on pääsiäisen vieton kohokohta, mutta keskustelun aihe ei ole iloinen eikä mieltä ylentävä. Tunnelma käy painostavaksi ja raskaaksi. Keskustelun aiheena ei ole muistelu siitä, miten israelilaiset pääsivät pois Egyptistä ja vapautuivat orjuudesta. Sen olisi kuulunut olla aiheena. Keskustelun aiheena onkin lähiajan tulevat tapahtumat, Jeesuksen kavaltaminen ja Jeesuksen kuolema. Ateria muodostuukin jäähyväisateriaksi, ateria viimeisen kerran. Opetuslapset ovat hiljaa ja ahdistuneita, ”en kai se ole minä” –kysymys on ilmassa ja vuoroin ääneen lausuttuna. Aiheen keskustelu päättyy Juudas Iskariotin ja Jeesuksen keskinäiseen kohtaamiseen. Jeesuksen sanat ”Sinäpä sen sanoit” paljastaa Juudaksen luopioksi ja toisen tien kulkijaksi.
Tämän keskustelun jälkeen Jeesus asetti ehtoollisen. Hän valitsi aterialta leivän, joka oli pääsiäisen vieton myötä happamatonta leipää ja hän valitsi viinin. Hän ei valinnut lampaan lihaa, hän ei valinnan katkeria yrttejä, jotka myös olivat pöydässä perinteiseen pääsiäisateriaan kuuluvina. Leipä ja viini saivat erityisen tehtävän, niiden tuli jatkaa hengellisenä ruokana tältä Jeesuksen viimeiseltä aterialta. Niiden tuli yhdistää Jeesuksen seuraajat ja muistuttaa hänen elämästään ja kärsimisestään.
Jeesus sanoo lyhyesti ”Tämä on”. Leipä on Jeesuksen ruumis, viini on Jeesuksen veri. Ruumis ja veri yhdessä merkitsivät sen ajan ajattelussa koko ihmistä. Jeesus antoi koko elämänsä seuraajilleen. Hän loi jotakin aivan uutta. Hän loi hengellisen aterian. Seuraajien tuli aterioida hänen muistokseen. Leipä ja viini saivat yhdessä merkitä ja sisältää Jeesuksen elämän ja kaiken sen lahjan mitä hän on meille ihmisille ansainnut. Suurimpana se, että hänen kuolemansa tuo meille syntien anteeksiantamisen.
Viimeisen aterian luonnetta korostaa Jeesuksen maininta, että hän ei juo tämän jälkeen enää viinipuun antia. Ristillä tarjottiin hänelle viiniä, mutta hän kieltäytyi. Viimeinen viini oli tällä aterialla. Seuraavasta viinistä hän sanoo, että sen aika on taivaassa yhdessä opetuslasten kanssa. Vaikka Jeesus meni taivaaseen ennen opetuslapsia, niin juhlan aika on vasta sitten kun kaikki ovat koolla. Näin taivaassa on odottamassa erityinen juhla-ateria, Jeesus ja hänen seuraajansa yhdessä. Ajattelisin, että taivaassa on niin suuret juhlat, että kaikki hänen seuraajansa, eri aikoina eläneet ja tällä hetkellä elävät, me täällä kirkossa olevat pääsemme näihin juhliin. Ehtoollinen kertoo tästä yhteydestä, se yhdistää meitä kristittyjä, ja se näyttää tien kohti taivaan juhla-ateriaa.
Aterian päätteeksi joukko jakaantui kahtia. Jeesus ja 11 opetuslasta lähti Öljymäelle, Juudas Iskariot lähti sen sijaan omaa tietään ja tuli juutalaisten joukkojen kanssa myöhemmin Öljymäelle. Tuli uusi kohtaaminen ja Jeesuksen ennustus toteutui muutaman tunnin kuluttua ehtoollisaterian päättymisestä.
Talon yläkerta jäi tyhjäksi; mutta kuka oli tuo isäntä, jonka yläkerrassa ehtoollinen asetettiin? Hänelle kerrottiin jo etukäteen, että ”hetki on lähellä” eli hän sai tietää, että Jeesuksen vangitseminen oli lähellä. Jeesuksen ohje pääsiäisaterian valmistamisesta oli tarkka, mikä kertoo siitä, että talo ja talon isäntä olivat Jeesukselle tuttuja. Emme tiedä nimeä, mutta aivan selvästi hän oli Jeesuksen seuraaja, Jeesus tunsi hänet ja hänen kotinsa. Mitä hän ajatteli, kun opetuslapset valmistivat aterian, mitä hän ajatteli, kun seurue lähti pois. Hän sai nähdä, että hänen kotinsa oli ollut erityisen hetken paikka. Oliko hänen kotinsa taas käytössä kun oli kulunut joitakin päiviä ja Jeesus ilmestyi lukittujen ovien takana olleille opetuslapsille? Milloin oli ensimmäinen ehtoollinen, jolle hän pääsi osallistumaan? Joka tapauksessa tuo koti oli yksi alkuseurakunnan kodeista, joista lähti viesti eteenpäin.
Me saamme liittyä tähän yhteiseen kristittyjen ketjuun. Saamme viettää muistoateriaa, joka lahjoittaa meille syntien anteeksisaamisen. Ehtoollispöytä odottaa meitä kaikkia.
Amen.
Rukoilkaamme:
Herra Jeesus, elämän leipä,
sinä annat itsesi meille
pyhässä ehtoollisessa.
Me kiitämme sinua tästä lahjasta.
Hiljennä meidät edessäsi
ottamaan vastaan
ruumiisi ja veresi sakramentti
ja muistamaan kärsimystäsi ja voittoasi.
Suo lunastustyösi kantaa joka päivä
hedelmää elämässämme.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.
Amen
Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.’” Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.
Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.
Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”
Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.
virsi 221:1-2
Lauloimme yhdessä kiitosvirren muistumana siitä, miten ateriasta ja ensimmäisestä ehtoollisesta kiitettiin laulamalla silloisesta virsikirjasta eli psalmien kirjasta. Tänään mekin saamme viettää ehtoollista, niin kuin opetuslapset. Kiirastorstain viikkomessun tunnelma poikkeaa tavallisesta messusta ja ehtoollisesta. Tavallinen messu pidetään sunnuntaina, Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä ja silloin ehtoollisessa on vahvasti läsnä synnin ja kuoleman voittanut Kristus. Ehtoollinen on koko seurakunnan kiitosateria. Kiitämme kaikesta siitä mitä Jeesus on tehnyt meidän hyväksemme.
Tänään kiirastorstaina korostuu ehtoollisen luonne muistoateriana. Me muistelemme Jeesusta, hänen viimeistään ateriaansa, joka oli pääsiäisateria. Me muistelemme kuinka hän asetti ehtoollisen tuolla aterialla. Tunnelma täällä kirkossa poikkeaa myös tavallisen sunnuntain messusta. Kun saamme vietettyä ehtoollisen, on aika riisua alttari huomista pitkääperjantaita varten. Tummat pilvet varjostivat ehtoollisen asettamista. Tuo alempi alttaritaulu, joka kuvaa ehtoollisen asettamista välittää viestiä tästä tunnelmasta. Tämä tunnelma nousee ehtoollisen asettamisen evankeliumista. Siinä kerrotaan, että vietetään juhla-ateriaa, on pääsiäisen vieton kohokohta, mutta keskustelun aihe ei ole iloinen eikä mieltä ylentävä. Tunnelma käy painostavaksi ja raskaaksi. Keskustelun aiheena ei ole muistelu siitä, miten israelilaiset pääsivät pois Egyptistä ja vapautuivat orjuudesta. Sen olisi kuulunut olla aiheena. Keskustelun aiheena onkin lähiajan tulevat tapahtumat, Jeesuksen kavaltaminen ja Jeesuksen kuolema. Ateria muodostuukin jäähyväisateriaksi, ateria viimeisen kerran. Opetuslapset ovat hiljaa ja ahdistuneita, ”en kai se ole minä” –kysymys on ilmassa ja vuoroin ääneen lausuttuna. Aiheen keskustelu päättyy Juudas Iskariotin ja Jeesuksen keskinäiseen kohtaamiseen. Jeesuksen sanat ”Sinäpä sen sanoit” paljastaa Juudaksen luopioksi ja toisen tien kulkijaksi.
Tämän keskustelun jälkeen Jeesus asetti ehtoollisen. Hän valitsi aterialta leivän, joka oli pääsiäisen vieton myötä happamatonta leipää ja hän valitsi viinin. Hän ei valinnut lampaan lihaa, hän ei valinnan katkeria yrttejä, jotka myös olivat pöydässä perinteiseen pääsiäisateriaan kuuluvina. Leipä ja viini saivat erityisen tehtävän, niiden tuli jatkaa hengellisenä ruokana tältä Jeesuksen viimeiseltä aterialta. Niiden tuli yhdistää Jeesuksen seuraajat ja muistuttaa hänen elämästään ja kärsimisestään.
Jeesus sanoo lyhyesti ”Tämä on”. Leipä on Jeesuksen ruumis, viini on Jeesuksen veri. Ruumis ja veri yhdessä merkitsivät sen ajan ajattelussa koko ihmistä. Jeesus antoi koko elämänsä seuraajilleen. Hän loi jotakin aivan uutta. Hän loi hengellisen aterian. Seuraajien tuli aterioida hänen muistokseen. Leipä ja viini saivat yhdessä merkitä ja sisältää Jeesuksen elämän ja kaiken sen lahjan mitä hän on meille ihmisille ansainnut. Suurimpana se, että hänen kuolemansa tuo meille syntien anteeksiantamisen.
Viimeisen aterian luonnetta korostaa Jeesuksen maininta, että hän ei juo tämän jälkeen enää viinipuun antia. Ristillä tarjottiin hänelle viiniä, mutta hän kieltäytyi. Viimeinen viini oli tällä aterialla. Seuraavasta viinistä hän sanoo, että sen aika on taivaassa yhdessä opetuslasten kanssa. Vaikka Jeesus meni taivaaseen ennen opetuslapsia, niin juhlan aika on vasta sitten kun kaikki ovat koolla. Näin taivaassa on odottamassa erityinen juhla-ateria, Jeesus ja hänen seuraajansa yhdessä. Ajattelisin, että taivaassa on niin suuret juhlat, että kaikki hänen seuraajansa, eri aikoina eläneet ja tällä hetkellä elävät, me täällä kirkossa olevat pääsemme näihin juhliin. Ehtoollinen kertoo tästä yhteydestä, se yhdistää meitä kristittyjä, ja se näyttää tien kohti taivaan juhla-ateriaa.
Aterian päätteeksi joukko jakaantui kahtia. Jeesus ja 11 opetuslasta lähti Öljymäelle, Juudas Iskariot lähti sen sijaan omaa tietään ja tuli juutalaisten joukkojen kanssa myöhemmin Öljymäelle. Tuli uusi kohtaaminen ja Jeesuksen ennustus toteutui muutaman tunnin kuluttua ehtoollisaterian päättymisestä.
Talon yläkerta jäi tyhjäksi; mutta kuka oli tuo isäntä, jonka yläkerrassa ehtoollinen asetettiin? Hänelle kerrottiin jo etukäteen, että ”hetki on lähellä” eli hän sai tietää, että Jeesuksen vangitseminen oli lähellä. Jeesuksen ohje pääsiäisaterian valmistamisesta oli tarkka, mikä kertoo siitä, että talo ja talon isäntä olivat Jeesukselle tuttuja. Emme tiedä nimeä, mutta aivan selvästi hän oli Jeesuksen seuraaja, Jeesus tunsi hänet ja hänen kotinsa. Mitä hän ajatteli, kun opetuslapset valmistivat aterian, mitä hän ajatteli, kun seurue lähti pois. Hän sai nähdä, että hänen kotinsa oli ollut erityisen hetken paikka. Oliko hänen kotinsa taas käytössä kun oli kulunut joitakin päiviä ja Jeesus ilmestyi lukittujen ovien takana olleille opetuslapsille? Milloin oli ensimmäinen ehtoollinen, jolle hän pääsi osallistumaan? Joka tapauksessa tuo koti oli yksi alkuseurakunnan kodeista, joista lähti viesti eteenpäin.
Me saamme liittyä tähän yhteiseen kristittyjen ketjuun. Saamme viettää muistoateriaa, joka lahjoittaa meille syntien anteeksisaamisen. Ehtoollispöytä odottaa meitä kaikkia.
Amen.
Rukoilkaamme:
Herra Jeesus, elämän leipä,
sinä annat itsesi meille
pyhässä ehtoollisessa.
Me kiitämme sinua tästä lahjasta.
Hiljennä meidät edessäsi
ottamaan vastaan
ruumiisi ja veresi sakramentti
ja muistamaan kärsimystäsi ja voittoasi.
Suo lunastustyösi kantaa joka päivä
hedelmää elämässämme.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.
Amen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)